Meidän tilanne alkoi vaikuttaa pahalta. Mun kaunani kettumiestä kohtaan oli täysin unohtunut johtuen iskusta päähän ja muusta yhtä mukavasta. Meidät oli tuotu pieneen betonihuoneeseen sidottuina, siis minut, Miro, ja naiset joihin törmäsimme aiemmin. Nyt istuin metallituolissa kädet toistaiseksi vapaina, mutta yksi vartijoista vilkuili yhä epäluuloisena mua ja musta tuntui, kuin se näkisi suoraa mun lävitseni kädessäni olevan puukon, jonka Miro antoi. Yritin virnuilla viattomana vartijoille, mikä sai jokaisen vieläkin epäluuloisemmaksi.
”Lopeta tuo irvistely tai noi heittää meidät kaikki leijonille” Sanna tokaisi sähisten ja mä mulkaisin naista pahasti.
”Jos mä aiheutan säpinää, hevimies antaa sen Sannalle ja rynnätään tappeluun?”
”Totta munassa” mä tokaisin ja Sannakin nyökytteli pontevasti:”Miten sä ajattelit vetää huomion mun käsistä pois?”
”NESSSUNDORMAAAAAA UNA FURTTIDA LAGRIIIIIIMAAAAAAAA…” Miro nousi tuolista ja alkoi messuta oopperaa kädet levällään ja mairea hymy naamallaan. Ja se sai jokaisen aseistetun miehen tuijottamaan miestä suu auki. Mä käytin sekasortoa hyväkseni ja nojauduin Sannaan päin katkaistakseni köydet. Hetken päästä nainen oli vapaa ja syöksyi irrottamaan Sonjan köydet.
Sillä välin mä päästin muutaman saksalaisen kärsimyksistään ja Miro seurasi mun esimerkkiä.
”Ulos ja vauhdilla!” kun sotilaat olivat enemmän tai vähemmän taju kankaalla. Tosin yksi miehistä oli vielä tajuissaan ja ahdisteli tyttöjä nurkkaan Miron veitsellä. Olin juuri menossa Miron kanssa apuun kun Sanna kiskaisi miehen suun tienoille sellaisen iskun, että heikompia hirvittäisi. Minä sekä kettumies että Sonja tuijotettiin suut auki kun Sanna puhisi vielä kiukuissaan saksalaisen maatessa maassa pienessä verilammikossa, irtonaisten hampaiden ollessa nätisti levinneenä pitkin lattiaa.
”Naiseksi lyöt aika lujaa” totesin kunnioittavasti Sannan punastuessa heleästi.
”Jaa… Olen harrastanut itsepuolustuslajeja…”
”Eikö se Jari Pirttimaakin harrastanut itsepuolustusta…” Sanna punastui vielä syvemmin ja sähähti:
”… Se sulle mitään kuulu mitä se harrasti.” Sitten hän viskaisi puukon Mirolle aivan sen näköisenä kuin olisi halunnut suolestaa miehen. ’Mikähän tämä tilanne nyt oli’ kävi mielessäni pikaisesti.
”Mennäänkö?” Sonja kysyi hiljaa ja liikahti ovelle päin.
”Joo” mä tokaisin ja painelin ovelle.
