Joku siellä oven takana oli. Jätin oven raolleen ja kuuntelin, niin kuin ilmeisesti se toinenkin. Nainen nimeltä Sonja tarttui mua olkapäästä ja henkäisi:
”Onko siellä joku?”
”Miltäs näyttää,” puuskahdin ja jatkoin korvieni höristelyä. Oven toiselta puolen kuului hiljaista puhetta. Joku koetti vetää oven itseensä päin ja mä tein samoin. Sonja takanani ei kestänyt enää jännitystä.
”Onko siellä joku?!” hän kiljaisi kimakasti. Hetken kuluttua ovi raottui ja näin parin… verenpunaisia silmiä. Sonja kirkaisi ja veti mua taaksepäin.
”Älä kynsi” murahdin. Nyt ovi aukeni kokonaan. Sieltä lähestyi kaksi miestä, joista pidemmälle oudot silmät kuuluivat. Pienempi, jolla oli vihreät silmät ja mustat hiukset sekä tatuointi, puhui:
”Pitihän se arvata… naisia.” Sonja vinkaisi ja mä sanoin kyrpiintyneenä:
”Mitä sullakin muka on naisia vastaan?”
”Se, että jompikumpi ei osaa avata ovea” mies vastasi. Puuskahdin ärtyneenä.
”Eihän sitä voinut tietää oletteko te niitä aseistettuja vai mitä,” puuskahdin.”Te näitte niitä paskiaisia myös?” Pidempi mies huikkasi väliin.
”Nähtiin ja läheltä kaiken lisäksi. Oltiin piilossa yhdessä huoneessa kun ne ryntäsivät ohi ja sönköttivät jotakin.”
”Niillä oli kiväärit ja ne puhuivat jotain tunkeilijoiden tappamisesta” sanoi Sonja, joka osasi saksaa itseäni paremmin. Mutta ei tiennyt paljoakaan itsepuolustuksesta. Olin yhyttänyt hänet kasvokkain yhden asemiehen kanssa selittäen nyyhkyttäen eksymisestä tehtaaseen. Mies oli jo vaikuttanut heltyneeltä, kun kalautin häntä takaraivoon metalliputkella.
”Mitä varten te täällä sitten olette?” pidempi mies kysyi ja esittäytyi Ariksi, viittoen meidät huoneeseen.
”Mä oikeasti eksyin tänne! Olin ulkona kävelyllä tuolla niityllä ja alkoi sataa. Tulin tänne suojaan ja ovi meni lukkoon. Oli niin pimeää…” Sonja värisi ja mua säälitti vähäsen. Itseäni ei pelottanut, sillä tiesin osaavani puolustautua. Olihan mulla muutama… yllätys vihamielisten varalle. Ainakin mulla oli enemmän munaa kuin Sonjalla, naurahdin itsekseni.
”Tulin tänne kemianopettajat ry:n retkelle. Kollegani Frankfurtista suositteli täällä käymistä ja yöpymistä läheisessä kylässä. Tosin ei sanonut, että täällä harrastetaan underground-natsi-toimintaa,” vastasin Ari-miehen kysymykseen.
”Sä olet opettaja?” toinen, kuulemma Miro-niminen mies kysyi.
”Kyllä vain. Aito Pieksämäkeläinen kemianopettaja. Miksi niin?”
”Sä vaikutat tutulta…” Mä vilkaisin tätä Miroa tarkemmin päästä varpaisiin. Paskat, se saattoi olla mun entisiä oppilaitani, muistaakseni mulla oli ollut eräs Miro-niminen oppilas, muistaakseni ulkomaalainen, ehkä Italialainen?
”Kuvittelet vaan.”
”Haluaisiko herrasväki kenties ottaa selville, mitä hittoa täällä tapahtuu?” Ari kysäisi porukaltamme. Ja niin me lähdimme huoneesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti